elämäni kulkee ilman uutisia, sinä kävelet ja olen avuton. mitä muutakaan odottaisin, en tiedä miksi kirjoitan tähän, todennäköisesti itseäni varten, kaikki ympäroivät ihmiset ovat täysin erilaisia, aitoja,kivoja. juttelen tuntemattomalle elämästä ja hän minulle, käymme hänen kanssa kirkossa ja hylkään hänet. nauratte mun sanoihin, taidan olla hauska tai sitten en, luemme raamattua keskellä aleksanterinkatua ja juoksemme pois. kaikki menee sekaisin, sehän siinä onkin kivaa. teemme hauskoja asiota eikä kukaan ymmärrä meitä, en osaa enää puhua suomeksi, aika surullista. unohdin kaiken, mitä oli ennen. vai enkö ihan? juoksen läpi sumua ja kuulen huutoja sekä itkuja. ihmettelen leijonia tai sittenki yhtä. olen edelleen avuton, en ole ikinä tuntenut tämmöstä, teet minua hulluksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti